Punainen kuin veri -kirja-arvostelu

 Salla Simukan Punainen kuin veri -Täydellinen Ya-rikosromaani 

Punainen kuin veri kertoo koukuttavan ja jännittävän Lumikista, Jääkarhusta ja 30 000 eurosta, jotka joutuvat vahingossa kolmen päihtyneen lukiolaisen käsiin.  

Punainen kuin veri on Salla Simukan vuonna 2013 julkaisema rikos/jännityskirja. Anna kirjalle täyden arvosanan, aivan 5/5. 

Lumikki on lukion ensimmäistä käyvä tyttö joka on kehittänyt piiloutumiseen, pakenemiseen ja tutkintaan hämmästyttävät kyvyt jouduttuaan rankasti koulukiusatuksi koko peruskoulun ajan. Muita päähahmoja ovat Lumikin luokkatoveri Elisa jonka kanssa Lumikki joutuu tekemään yhteistyötä, Elisan isä joka on sekä huumepoliisi että huumekauppias ja “Jääkarhu” eli mystinen johtaja koko operaation takana. Tarinan juoni saa alkunsa kun Lumikki löytää lukion pimiöstä kasan pestyjä seteleitä kuivumasta. 

Lumikki on päähenkilönä yksi koko kirjan juonta kantava tekijä. On selvää, että päähenkilö on hyvin kirjoitettu, jos lukijana voisi lukea kokonaisen kirjan pelkästään tämän arkielämästä vain nähdäkseen maailman hänen silmiensä kautta. 

    Perhesuhteisiin, epäonnistuneisiin romansseihin ja koulukiusauksen jättämiin arpiin nojaava jännityskirja oli hyvin tasapainoisesti kirjoitettu, eikä tuntunut vaihtelevan kahden maailman välillä. Kirjan alussa Lumikki istuu lukion ruokalassa ja tuntee ärtymystä typeriä luokkakavereita kohtaan, kirjan lopussa hän juoksee iltapuvussa hyytävällä hangella ja vuotaa jalassa olevasta ampumahaavasta. Tämä siirtymä on luonnollinen ja hahmo on sama aluksi ja lopuksi, toki sopiva määrä kehitystä on tapahtunut.

Lumikki-satuun ja muihin klassikkotarinoihin liittyvät viittaukset ovat sopivan ilmeisiä ja tulevat esille tarinassa sopivin väliajoin. Juoni ei hiero niitä lukijan naamaan jokaisessa välissä, ja Lumikki on sopivan tietoinen milloin minkäkin tilanteen ironiasta. Lisäksi kirja jättää tarpeeksi asioita aukinaisiksi ollakseen vasta trilogian aloittava kirja.

       Kirjan juoni etenee hyvää vauhtia ja muistaa pysähtyä tärkeisiin tapahtumiin. Juonen lopetus on kirjoittajalla ollut mielessä selkeästi aivan kirjan alusta saakka, ellei se jopa ollut kauneudessaan ja dramaattisuudessaan juuri se kuvitelma josta kirja sai alkunsa. Osa kohtauksista ovat sellaisia, jotka uudestaan luettuna vasta aukenevat kunnolla. Osa varmasti vasta tulevat aukeamaan, kunhan pääsen lukemaan sarjan seuraavia osia: Valkoinen kuin lumi ja Musta kuin eebenpuu.